Hetta-Pallas -reitillä kesällä 2007

Viimeisimmän matkan teimme - tällä kertaa perheen naisten voimin - Enontekiölle. Hetta-Pallas -vaellusreitin pituus on 55 km, ja tarkemman reittikuvauksen näet täältä: http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=4068&Item=5421 Reitti sopii mainiosti aloittelevalle vaeltajalle, sillä se on hyvin merkitty ja kohtuullisen helppokulkuinen. Tästä reitistä on tullutkin viimevuosina erittäin suosittu, ja mm. autio- /varaustupia on rakennettu lisää ja jo olemassa olevia korjailtu. Matka oli kaiken kaikkiaan todella mukava ja sopivan raskas. Päivittäinen kävelymatka oli sopiva, ja aikaa riitti iltaisin palautumiseen. Pidimme myös yhden huilipäivän (edellisvuodesta viisastuneina :) Hannukuru -nimisessä taukopaikassa, mistä löytyi jopa hyvän kokoinen sauna järven rannalta. Ainoa miinus matkassamme oli se, että vaeltajia oli liikaakin ajankohdasta ja suosiosta johtuen, ja mm. yöpaikoista meinasi joissain paikoissa tulla pulaa.

Kuva ensimmäiseltä yöpymispaikalta Sioskurusta. Sillan alla virtaavassa jääkylmässä purossa piti peseytyä päivän patikoinnin jälkeen. Hrrrrr!

Hannukurussa törmäsimme opettajaan, joka oli luokkansa kanssa lähtenyt vaeltamaan ja viettämään leirikoulua. Hän pyysi meitä pitämään oppilaille leirikasteen. Meidän piti sonnustautua hurjan pelottaviksi (!?) lapinnoidiksi. Katja-sisko vas. ja minä oik.

Aika kivikkoista oli taival väillä...

Saariselällä patikoimassa elokuussa 2006

Jälleen kerran lähdimme vaeltamaan Punkaharjun helluntaiseurakunnan kanssa loppukesästä, tällä kertaa Saariselällä. Reitin pituus oli arviolta n. 70 km, mutta käveltyämme muutamaan otteeseen kunnolla harhaan, matkaa kertyi "hieman" enemmän. Sää suosi koko vaelluksen ajan, kuten kuvistakin näkyy. Reitissä oli mukavasti haastetta. Tuntuikin, että väliin olisi mahtunut yksi lepopäivä. Vaikka lähdimmekin aamuisin tarpomaan jo hyvissä ajoin, niin iltaisin olimme perillä myöhään. Aikaa ei siis todella jäänyt muuhun kuin patikointiin ja nukkumiseen. Toisaalta - kävelemäänhän sinne lähdettiin... Tämä reitti on yksi suosikeistani ja olen kävellyt sen jo kolme kertaa. Maisemat ovat parhaat mahdolliset - tällä reitillä pääsee tutustumaan monipuolisesti Lapin ihmeellisen kauniiseen luontoon.

Lämmintä riitti! Jo alkumatkasta piti keventää vaatetusta. Vasemmalla Katja-sisko ja minä oikealla.

Tunturin päältä avautuu sanoinkuvaa- mattoman kaunis maisema.

Tässä maisemaa vähän alemmasta perspektiivistä. Pysähdyin räpsäisemään kuvan, kun olimme ylittämässä suota pitkospuita pitkin kävellen.

Tällainen pieni kammi tuli vastaan. Oviaukosta ei kovin leveät hartiat mahdu sisään. Huomaa savupiippu katolla; kammin saa lämpimäksi, ja sisällä on nukkumistilaa kahdelle.

Vaellusmatka Lemmenjoelle kesällä 2005

Vaelsimme Lemmenjoen maisemissa neljän päivän ajan elokuussa 2005. Alla joitain kuvia reitin varrelta. Olin käynyt vaeltamassa Lapissa useita kertoja aikaisempina vuosina, joten odotin jälleen haasteellista ja rentouttavaa kunnonkohotus-matkaa. Reitti oli "ihan kiva", mutta pienoinen pettymys oli vaeltajien suuri määrä. Joillain taukopaikoilla riitti vaeltajia ihan ruuhkaksi asti, mikä oli toisaalta odotettavissakin reittikohteen suosion tuntien. Enemmän olisin odotellut vaihtelevuutta maastolta - maisema oli aika metsäistä koko ajan, ja pääsimme kiipeämään vain yhden pienen tunturin päälle. Tämä reitti siis oli aika helppokulkuinen - myöskin hyvin selkeästi merkitty - ja soveltuu hyvin vaikkapa ensimmäiseksi vaelluskohteeksi.

Ensimmäinen yöpymispaikka Ravadas -järven rannalla. Kuvassa näkyvät autio- / varaustupa ja puuliiteri.

Jalkaa toisen eteen vaan... Reitti oli selkeä ja hyvin merkitty. Tätä suurempia nousuja ei paljon nähty, sillä maasto oli aika tasaista kaiken kaikkiaan.

Aamukahvin valmistus - ei niin nykyaikaisin menetelmin... :)

Pääsin samaan kuvaan Petterin kanssa.