Jälleen kerran lähdimme vaeltamaan Punkaharjun helluntaiseurakunnan kanssa loppukesästä, tällä kertaa Saariselällä. Reitin pituus oli arviolta n. 70 km, mutta käveltyämme muutamaan otteeseen kunnolla harhaan, matkaa kertyi "hieman" enemmän. Sää suosi koko vaelluksen ajan, kuten kuvistakin näkyy. Reitissä oli mukavasti haastetta. Tuntuikin, että väliin olisi mahtunut yksi lepopäivä. Vaikka lähdimmekin aamuisin tarpomaan jo hyvissä ajoin, niin iltaisin olimme perillä myöhään. Aikaa ei siis todella jäänyt muuhun kuin patikointiin ja nukkumiseen. Toisaalta - kävelemäänhän sinne lähdettiin... Tämä reitti on yksi suosikeistani ja olen kävellyt sen jo kolme kertaa. Maisemat ovat parhaat mahdolliset - tällä reitillä pääsee tutustumaan monipuolisesti Lapin ihmeellisen kauniiseen luontoon.
Lämmintä riitti! Jo alkumatkasta piti keventää vaatetusta. Vasemmalla Katja-sisko ja minä oikealla.
Tunturin päältä avautuu sanoinkuvaa- mattoman kaunis maisema.
Tässä maisemaa vähän alemmasta perspektiivistä. Pysähdyin räpsäisemään kuvan, kun olimme ylittämässä suota pitkospuita pitkin kävellen.
Tällainen pieni kammi tuli vastaan. Oviaukosta ei kovin leveät hartiat mahdu sisään. Huomaa savupiippu katolla; kammin saa lämpimäksi, ja sisällä on nukkumistilaa kahdelle.
Lämmintä riitti! Jo alkumatkasta piti keventää vaatetusta. Vasemmalla Katja-sisko ja minä oikealla.
Tunturin päältä avautuu sanoinkuvaa- mattoman kaunis maisema.
Tässä maisemaa vähän alemmasta perspektiivistä. Pysähdyin räpsäisemään kuvan, kun olimme ylittämässä suota pitkospuita pitkin kävellen.
Tällainen pieni kammi tuli vastaan. Oviaukosta ei kovin leveät hartiat mahdu sisään. Huomaa savupiippu katolla; kammin saa lämpimäksi, ja sisällä on nukkumistilaa kahdelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti